Kausi 2014 hirvikoirien silmin

Kausi 2014 toi mukanaan monenmoista yllättäviäkin tapahtumia, Yhteenvetona voidaan sanoa että kausi oli onnistunut kaikilla mittareilla mitattuna.


Tiuku:
Tiukulla keskityttiin metsästykseen ja käytiin Ruotsin kokeissa, josta ykkönen ja HIRV -J  tehtynä joten SE KVA  anotaan kunhan tulokset näkyy tietokannassa.
Jahdissa  Tiuku kunnostautui erinomaisesti. Erikoisalueena jäljitys, jolla poimittiin kauden aikana 3 raatoa, 1 raanakko ja yksi pitkähköjäljitys sonnista joka säkäosuman saatuaan karkasi kauas (+10 km)vain vähän viottuneena. Sama hirvi ammuttiin kuiten 2 viikon kuluttua jolloin  olivat todenneet että analyysi oli oikea. Normi jahdissakin kaatoja tuli sopivasti.

Näyttelyitä ei isommin harrastettu  mutta nyt varmaan pitää ruotsissa poiketa jossain välissä. Jälkipuoli on alkanut yllättäen kiinnostaa ja voisi kokeilla kesällä VAHI/MEJÄ hommia koska nuo raadot/raanakot jo yksistään olisivat antaneet Tiukulle  J-KVA  tittelin jos tuomari olisi ollut mukana. Karhu jäljitystä ja haukkuakin kuultiin Tiukulta syksyn treeneissä.

Pentue:
Pentueesta voi todeta että kauden lopussa  pentuearvo  6/9 eli 6 pentua on haukkunut HIRV1 tuloksen. Taisto(Taku) FI KVA tietysti toimimalla terävimpänä kärkenä jo syntymäjärjestyksenkin mukaan.

Yksi uros olisi ollut myös suorituksiltaan samaa tasoa vaaan ehkäpä pääsemme enssyksynä kokeisiin.
Pari narttua tarvivat vielä metsää ja aikaa,pikkuhaukahdukset seurannat on jo saatuna mutta kehitys tulee hiukan perässä.

Yhdellä pennuista on jo karhujäljitystä(3km)  ja Tyynellä raanakko villisikakaato
Hirvikaatoja on ainakin kolmella muutamalle pennulle ei "onneksi" ole vielä ammuttu  hirviä joten koekäynnit voi olla mukavia yllätyksiä syksyllä.

Näyttelytuloksethan pentueella on tosihyvät ja tasaiset. Mukava nähdä mitä siltä saralta tulee ensivuoden puolella.

Terveystuloksia (lonkkayms kuvat) varmaankin otetaan useammalta pennulta ensivuoden alkupuolella.

Kaikenkaikkiaan tuntuu pentue olleen aika onnistunut ja 8 kk lisää ikää koirille niin ensisyksyä on mukava odottaa. Tiukulla tulee toinen pennutus eteen 2015 syksyllä tai 2016 keväällä, sen aika sitten näyttää.



Hupi
Hupi oli terävimpänä näyttely rintamalla, MVA, CIB ja EE MVA samoin kuin jalostuspäivänäyttelyn narttujen voitto olivat tietysti huima suoritus.

Ladyhaukut ja 5. sija/30 , nuorin ykkösen haukkunut koira ja paras ensikertalainen ohjaaja (Heli-Maija) kisapuolelta antoivat  hyvän mielen kokeista. Muuten koe käynnit ei oikein natsanneet, ensi syksynä paremmalla tuurilla? Ruotsin kokeessa hirvet sattuivat törmäämän ryhmään ennen haukun aloitusta joten lyhyt mutta karu tulos.


Jahdissa Hupia käytettiin vähemmän, kun sitä vähän säästeltiin ja juoksun aloitusta odotettiin. Haku ja haukku samoin kun yhteistyö kyllä toimii mahtavasti kun Hupi irtilöysätään.

Astutus Hupille tehtiin 14 ja 16.tammikuuta, nyt odotellaan tuloksia!

Tyyne 

Tyynen ensimmäinen aikuissyksy oli kaksijakoinen, jälki kiinnosti koiraa jo hetialusta samoin haukkuraikasi, yhteistyötoimi ja päästiin myös lehtienpalstoille mutta...

kylmähaku( eli kun ei ole hirven hajuja maastossa ja se pitäisi etsiä kauempaa ihan itse) ei sitten toiminut oiken millään. Lopulta tajusin että  Tyyne vain haluaa pitää kaverista huolen ja vartioida minua. Näin jäinkin autoon istumaan ja koira pystyikin lähtemään omiin tehtäviinsä paremmin kun tiesi ukon olevan turvassa! Siitä tämä lukko alkoi aukeemaan ja haku parantui roimasti viimeisen kuukauden aikana.

Parihirvikoe starttia on takana ja yksi ykkönen joten sekin toimi ihan hyvin minimitavoite täyttyi :)

Näyttelyssä Tyyne on ERIn koira katsotaan josko tuuria olisi ja Varaserti muuttuisi Sertiksi jossain kisassa.

Kauden kohokohta oli tietysti villisika !

Näyttelymatka Tarton KV näyttelyyn 8-9.11.2014

Matkan valmistelut

Hyvissä ajoin  kesäkuussa-2014 eestin kennelliiton sivujen KV-näyttely osiota katsellen http://kennelliit.ee/en/events/ Heinäkuussa sitten aloitimme ilmoittautumisen ja varasimme autopaikat  Tallinkille  http://www.tallinksilja.com/fi/web/fi/etsi-matka , jossa koirat saavatkin olla autossa matkan ajan.

Hotellin valinta onnistui hienosti , valitsimme keskikaupungilta  Tampere Maja  http://tamperemaja.ee/fi/ nimisen majatalon , joka on Tampereen kaupungin kanssa yhteistyössäkin kun Tarto ja Tampere ovat ystävyyskaupunkeja.

Ilmottautumiseen

·      Ilmottautumislomake http://kennelliit.ee/en/application-forms/

·      Kopio rekisteritodistuksesta, scannasin molemmat puolet

·      Kopio maksusta ( eli pitää maksaa etukäteen )

·      Valioarvotodistukset, jos on  omakoirasta saa ladattua http://www.kennelliitto.fi/kennelliitto/koiranet-verkkopalvelut/omakoira-palvelu

·      Koirilla pitää tietysti olla EU passi ja rokotukset.

Osallistumisvahvistus tuli sähköpostiin  ja sitten vain jäätiin odottelemaan.

Matka

Lähtöpäivä tuli ja aamulla 06.00 starttasimme kohti Helsinkiä. Matka meni vallan mainiosti, laivalla kävimme aamiaisella ja jatkoimme rannasta suoraan kohti Tarttoa, jonne matkaa oli noin 180 km hyvää suoraa tietä. Navigaattorin avulla löysimme perille ilman ongelmia. Auton saimme majapaikan pihalle parkkiin ja koirat ulkoilutimme läheisessä puistossa.

Käppäilimme kaupungilla ja kävimme syömässä Ruutikellarissa http://pyss.ee/  perinteistä virolaista ruokaa, ribsit olivat ehkäpä parhaita mitä olen syönyt.

Keskusta oli pieni ja siisti  varmasti kesäisemmällä ilmalla porukkaa parveilee kaduilla reilusti. Kahvilat olivat myös hyviä jälkiruokapaikkoja. Sitten nukkumaan ja aamulla näyttelyyn. Sunnuntai aamulla käppäilimme kaupungilla ja pongasimme mm. Kauppahallin ja sen edessä olevan (villi?)sikapatsaan.

Näyttelypaikka

Tarton messukeskus AS Tartu Näitused, Kreutzwaldi 60, Tartu http://tartunaitused.ee/ oli hotellilta parinkilometrin päässä.

Sisääntulo oli helppo, parkki maksu sisältyi näyttelyn hintaan  samoin kuin luettelo. Koiria ei tarvinnut  esittää kenellekään eikä papereita tarkisteltu senkun lompsi kehän viereen ja odotteli vuoroansa.

Kehässä toiminta oli normaalia, eikä sitä tarvinnut erikseen ihmetellä.

 

 Koko näyttely oli suomeen verrattuna ahdettu hurjan tiukkaan ja porukkaa, koiria, häkkejä oli kaikki paikat täynnä. Suomalaisia osallistujia oli myös hurjan paljon. Ryhmäkehä oli samalla tavalla toimiva kuin suomessa eikä jämptin kanssa tarvinnut siellä kauaa  odotella ulos kättelyä.

Eesti MVA

Hupi  sai  lauantaina CACIB, SERT ja ROP tittelit joten  paikan päällä sai suoraan hakea  Eestin MVA arvoa , joka ruusukkeineen lähetetään kotiin, hintaan 39€ homma toimi  tarvittiin vain kopio rekkarista, valioarvotodistuksesta ja  arvostelukaavakkeesta sekä anomus. Paperit luovutettiin infoon , josta sai maksukuitin, jossa myös otettiin  tarvittavia kopioita.

Eläinlääkäri

Suomeen palatessa koira pitää olla ekinokokki lääkitty 24 h ennen paluuta,  lauantaina oli paikalla eläin lääkäri , joka täytti passit ja koirien läsnä ollessa piti ko. pillerit antaa koirille. Hintaa oli 5€ / koira , tabletit olisivat maksaneet n.2€ per koira( halvat) jos ei omia olisi ollut mukana. 

Eestissä on myös Ruskea koirapunkki, http://fi.wikipedia.org/wiki/Ruskea_koiranpunkki  jota vastaan kannattaa taistella etukäteen, kotioloissa sisältä se on vaikeasti hävitettävä. Niskaan levitettävällä liuoksella sen pitäisi poistua… asiasta olivähän vaikea saada varmaa tietoa mikä liuos nyt olisi parasta, joten annoimme koirille( Tyynelle kotona)  Fypryst combo  http://www.docsimon.co.uk/article/fypryst-spot-on-dog-l-for-dogs-20-40kg-ampule-1x-2-68ml-a-u-v liuosta niskaan. Siinä ainakin oli kaikennäköisten ökkömöntiäisten kuvia joihin sen pitäisi tehota.

Paluumatka

Paluumatkalla kävimme Lounakeskuksessa, http://www.lounakeskus.com/en  kehätien varrella olevassa suuressa kauppakeskuksessa samoin kuin tietysti  Tallinnassa tuliaisia ostelemassa mutta niistä kirjoittelee joku muu paremmin.

Matka sujui taas vaivattomasti  laivaan ja ulos ilman mitään stoppeja  mutta paperit olisivat kyllä olleet kunnossa vaikka tiukempaankin seulaan.

Kotona  olimme  maanantai aamuna klo 04.00.

Kansainvälinen muotovalio C.I.B

Maanantai aamusella tein sitten C.I.B hakemuksen ja se lähetettiin kennelliittoon sähköpostilla. Ohjeet olivat hirvikoirille ainakin hiukan epäselvät mutta  ne löytyvät  täältä  http://www.kennelliitto.fi/koiraharrastukset/valionarvot , siihen tarvitaan kaksi CACIB  tulosta ja yksi koe HIRV1  tulos kirjattuna , ruksi pitää laittaa ( sheep dog … 70%  needed for  1st prize )

Sitten vaan odotellaan koska tulokset tulevat.

Yhteenveto

Mielestäni  näyttelyreissu meni hyvin ja koirista Hupi saavutti sen mitä toivottiin ,  Tiukun jäädessä ”varasijalle ” . Kokonaisuudessaan ko. Tittelin arvostus on aika turha kun paikalla oli vain 3 koiraa joten enempi kysymys on viitseliäisyydestä kuin siitä että koirat olisivat jotenkin ilmiömäisiä. Tietysti koirien pitää saada se toisenkin maan CACIB joka ainakin Suomessa onkin jo haastavampi juttu. Tungos kehien ympärillä on ahdistava kokemus ja siitä en kyllä tykännyt. Muuten loma ja virkistysmatkana reissu kyllä täytti tavoitteensa ja Tartoa voi suositella mukavana pikkukaupunkina Tallinnan tilalle jos viitti ajaa hyvää tietä 180 km .
Kuvia löytyy lisää naamakirjasta 

Hupillekko pennnut ? Miksi pennuttaisin, riittääkö näytöt ?mistä uros ?

Olen  reilu vuosi sitten kirjoitellut aloitus jutun Käyttökoiran pennutus I jossa seurasin ja kirjoittelin Tiukun pennutuksen eri vaiheita. Taas on ollut samat mietinnät käsillä joskin päätös on osaltani ollut aika helppo. Jo viimevuonna tuli pentukiinnostus kyselyjä varsinkin  koetuomareilta, jotka näki Hupin metsässä. Haku ja tottelevaisuus sekä ulkomuoto on olleet Hupin "myyntivaltteja"

Hupin  puutteet

Mietintä on  tiukkaa ja Hupin tapauksessa eniten "päänvaivaa" on aiheuttanut;

•  Useat koekäynnit  ennen KVA ykkösten kertymistä. 

Tälle selitys on vain että hirvet ei pysähtyneet vaikka hirvet oli edessä no vaihtoehto on aina joko antaa koiran yrittää pysäyttämistä tai haetuttaa uutta. Koe käynnit oli tietysti 9 kpl noin 1 kk aikana joten ehkäpä hiukan liian tiuhaan mutta ainakin se paljastaa sen että koiran ominaisuudet kestävät kovankin käytön.

• Vajaat erät

Näitä on Hupilla kolme, joista yksi koiran omaehtoinen, jostain syystä kannuksen kokeessa koira poistui hirviltä eik palannut niille, silmäkulma oli  hiukan auki joten mysteerio oliko risu tökänny väistäessä hirven takaa ajamista kuitenkin toisille hirville koira oli menossa mutta koeerän aikana ei ehtinyt saavuttaa haukkuun. Kaksi muuta on ryhmänpäätös  vajaita eli 9-tien läheisyys viimevuoden viimeisessä kokeessa ja Piirinkisa-14 meni vaan niin päin persettä kaikkiaan että ohjaajalla loppu huumorintaju :-) ja lähdimme koepaikalle koira autossa.

Itselleni ylläolevat "selitykset" auttoivat päätöksen tekoon että astutus tehdään.

Uros valinta

Seuraavaksi olikin mietintä minkälaisella uroksella astutus suunniteltaisiin tehtäväksi. Oma perusvaatimus oli että nuori terve kaksoisvalio jolla olisi hyvät koeominaisuudet, mitään erikoisen "kuutamo" ominaisuuksia en halunnut hakea vaan haukkua/ seuraamista siihen asti kunnes kutsutaan pois. Tyyliin parinerän koira olisi ihan hyvä valinta. Pentuearvo suunnilleen samaa tasoa kuin nartulla  jne.

Valituksi tuli  FI KVA FI MVA NORRTROLLS DON JUAN "Tollo", jolla hirmu paljon haluttuja ominaisuuksia. Itsellä eniten mietitytti narttulinja,

•  Binnan taustat on  Ruotsista ja siten vähän arvoitus miksi koekäynnit uupuu narttulinjassa eikä periyttäminen koetulosten varjossa ole ollut veriäseisauttavaa vaan pikemminkin perustasoa.

" Tollon" emä on ylisitkeä kaksoisvalio sekä haukkuu myös karhua joten ainakin siellä toimivuutta on. Itsellä Karhu verisyys ei tässä  parissa ole ollut mitenkään tapetilla.

Lopputulema

Oma jalostus tietämys on kuitenkin niin alussa että en ala liikaa uhkakuvia etsimään hyvistä koirista vaan mennään positiivisellä asenteella, kyllä koirien sukutaulut ovat sitä luokkaa että metsästys ja koe "rasitteet" ovat laajasti mukana joten uskaltaisin itsekkin ottaa pennun tästä yhdistelmästä !
Koirien kuvausta ja tarkempia tietoja löytyy Kokalmuksen kennelin sivulta

Verijälkilamppu ja vedenpitävätsukat

Tänään poikkesin häijään urheilutarvikkeessa kun satuin saamaan vuosi sitten ostokortin. Kiitos siitä vielä kerran yhteisluvan porukalle !

Ajattelin että pitää käyttää kortti metsästystä sivuaviin hankintoihin joten  ostoslistalla oli ;
- 308 paukkuja
- Haulikon fosforijyvä
- Pyypilli, koitan käyttää  sitä haukultakutsumiseen
- Thermos termari 1l 
- Verijälkilamppu, primos mini bloodhunter plus ( 59 €)
- Vedenpitävät sukat seal skin  (50€)

Monesti olen tosiaan miettinyt  tuota verijälkilamppua, toimisikohan se ja nyt se sitten on.  Toivottavasti ei tarvita mutta kyllähän niitä pimeitä keikkoja tulee kuitenkin, varsinkin peurakyttis on semmonen että voisi uskotella  hyvänkin osuman jälkeen  hyppäävän 30-100 m ja monest lumettomassa maassa. Joskus voi myös hirvi hommissa tulla tarvetta  vähän veritippoja nähdä vaikka siihen hommaan on kyllä koirat parempia nokkineen.

Veden pitävät sukat taas on ollut jo idea asteella ajatuksissa 10+ vuotta  esim metsä/kala reissulla veteen tipahtamisen jälkeen monesti saappaat on aika kosteet ja muovipussikaan ei aina toimi , joten repussa nuo varasukkina voivat toimiakkin, samoin kuin  MEINDL vaelluskengät alkoivat vuotamaan niin voi olla vedenpitävänä sisäkalvona  toimiva juttu ?  Suunnistajathan  näitä käyttävät joten siellä voi olla jollakulla  oikeesti kokemustakin .




Katsotaan nyt  ja kerrotaan sitten kun on otettu kokeeseen miten nuo vehkeet toimivat ja onko mitään ideaa ostaa moisia härpäkkeitä!

Molemmat ostokset on olleet hyvät , vedenpitävätsukat varsinkin erittäin hyvät voin kyllä suositella, kestävyyttä en ole vielä testannut kun ovat ehjät noin 20 käyttökerran jälkeen.

Hirvijahti muuttuikin villisikajahdiksi Ranuan Portimojärvellä 14.10.2014

 

Lähdimme poikani Heikin kanssa hirvimetsälle ja kaverimme Ossi aikoi tulla mukaan passiin. Teimme tiukan suunnitelman että motitamme hirvet ja  kellistämme siitä sopivan.

Heikki lähti Kokalmuksen Tyynen kanssa eteläiseltä osuudelta  passimieheen matkaa jäi noin 2 km,  Jorma ja Hupeliahon Tiuku  starttasivat taas passimiehestä noin 2 km pohjoiseen. Naureskelimme että passiketjun välistä ne ei ainakaan pysty menemään kun on vain yksi mies passissa mutta kuinka väärässä olisimme voineetkaan olla!  

Alku meni suunnitellusti, Heikki ja Tyyne etenivät Tyyne pikku hakulenkkiä tehden  muutaman kerran vähän kauemmas intoutuen. Tiukulla taas oli  hyvä hakupäivä ja Tiuku lähti kartoittamaan pohjoisen suuntaa ollen hetkessä yli 1.5 km päässä josta jatkoi etenemistä ja hakua. Jorma odotteli auton lähistöllä mitä tapahtuman tulisi. 

Samassa puhelin soi ja Ossi kysyy ” ..saako villisian  ampua…” vastasin hänelle  naurahtaen ” .. kuulaa kylkeen vaan ”, oletin vääräleuan jekuttavan  lämpimikseen. Samassa puhelimen kautta kuului laukauksen ääni ja  hetken kuluttua laukauksen kajo kuului myös ilman välityksellä. 

Villisikakoira Tyyne :-)

Ajattelin, mennäänpäs katsomaan mimmoinen hirvi siellä oikein onkaan nurin. Saavuin Ossin auton luo ja lähdin katselemaan aseen kanssa missä päin saalis on ja tarvitaanko jotain toimenpiteitä. Löysin miehen jäljet jotka seurasivat sorkkaeläimen jälkiä josta tippui pikku veritippoja. Ihmettelin ”mitä hittoa nyt on sattunut oikeasti ? ”  Jatkoin matkaa ja saavutin Ossin  hakkuuaukion reunassa noin 400m päässä ampumapaikalta. Kertasimme tilanteen ja totesin, villisika on todella vaarallinen  varsinkin haavoittuneena, nyt täytyy saada koira tähän.

Tiuku olisi paras omista koiristani tähän tehtävään mutta sitä ei nyt  tuolta pohjoisen hakulenkiltä tähän saada, koitetaan Tyynen kanssa selvittää tilanne.

Kutsuin Tyyneä pillillä joka oli parhaillaan 1 km päässä Heikin kanssa ja koirahan sen kuuli ja lähti tulemaan kuin rasvattusalama  vauhtien ollessa 20-25 km /h  hetkessä Tyyne olikin paikalla ja lähti verijäljelle innokkaasti. 

Tyyne  heti kaadolla

Varovasti jatkoimme  jälkien ja koiran perässä ja yhtäkkiä Tyyne palasikin 200m päästä takaisin ja lähti uudelleen etenemään. Paluu kohdassa olikin makuu jossa oli verijälkiä ja vahva villisian tuoksu, Tyyne jatkoi eteenpäin ja noin 70 m päässä kajahti varovainen haukku !

Ossin kanssa  sovimme että etenen edellä koska aseeni on tehokkaampi ja sopivampi  kyseiseen tilanteeseen. Haukun avulla paikansin haukun kohteen tiheässä kuusipuskassa jossa paikansin karjun korvat, kiikaroin  eläintä miten päin ja missä tilassa sika on  niin samassa karju säntäsi pakoon ja pääsin kuusien välistä ampumaan,  Osuma!

Hampaat  olikin mukavat

Karju tipahti maahan ja alkoi heilumaan ja hampaita naristaen huitomaan hurjasti kuusta joka oli edessä, tähtäsin heiluvaan päähän ja … ohi, prkl.. uusilaukaus ja  pään heilunta lakkasi samalla karju putosi niskalaukauksen saattamana kuusen juurelle.

Saalis on nurin ja  tilanne raukesi, panokset pois ja onnittelut toisillemme ja ihmettely alkoi  mistä tämä tähän tuli ja miten koko tilanne menikään.

Onnellinen kolmikko saalin kanssa

Heikki saapui paikalle  samoin kuin Tiukukin tuli katsomaan saalista. Suolistimme  sian suojakäsineet käsissä mahdollisten trikiini yms tautien varalta. Heikki haki autolta köydet jolla vetasimme saaliin tienvarteen.

Jorma ,sika ja Ossi

Saavuimme Ossin kotiin ja nyljimme saaliin, ensimmäinen laukaus oli jäänyt alas ja taakse osuen  alakeuhkoon muttei ollut heti kuolettava osuma. Siitähän sitten alkoikin media myllytys josta Ossi  ampujana sai suurimman osan ja me Tyynen ja Heikin kanssa olimme viimeistelyjoukoissa ja varmistimme hyvän saaliin talteen saamisen  ja minimoimme sialle aiheutuneen kärsimyksen.  

Tiukukin pääsi  kaadolle !

Tyyne vaikka onkin kokematon koira jahdissa toimi hyvin  ja varovaisesti todella vaarallisen kaverin kanssa. Karjuhan oli  jo kuusipuskassa ollessaan kiertänyt omien jälkiensä viereen noin 7m päähän josta johti poluntapainen selvä ”hyökkäysura” kohti mahdollista perässä tulevaa saalistajaa kohti, joten jos Ossi olisi itsekseen ehtinyt jäljestää taimikkoon saakka olisi karju todellakin saattanut mennä yksinäisen  passimiehen jalkojen välistä!

Hupi Ja Tiuku Ruotsin hirvikokeessa, osaavatko pirkanmaalaiset koirat haukkua ruotsiksi ?

Miten kokeeseen pääsee?

Kokeeseen pitää ilmoittautua alueelliselle hirvikoira järjestölle esim.Västerbotteniin   Linkki  jo heinäkuunlopun / Elokuun alun paikkeilla, toivottavaa olisi  jos olisi koemaasto mutta ulkomaalaiselle koiralle se ei ole välttämätön. Ilmoittautumismaksu pitää maksaa jotta jonoon edes pääsee. Koiran rekkarista pitää lähettää kopio koevalvojalle samoin kuin esim SHHJ’n todistus että olet suomalaisen hirvikoira järjestön jäsen. (sen sain SHHJ'n sihteriltä )

Sitten odotellaan että koe tuomari nimetään ja aletaan sopimaan koska kannattaisi kokeeseen tulla, nyt suositellaan Joulu-tammikuuta. Nyt parhaillaan on kiima vielä menossa ja hirvet joko seisoo tai ei.

Sitten kun on sovittu koepäivä paikalle ilmaannutaan sovitusti ja mukana on Tuomari ja mahdollisesti maasto opas, meillä ei opasta ollut  koska tuomari tunsi aluetta riittävästi.

Tutkat, puhelimet sekä paperit ja luvat

UP ja Garmin oli koiralla kaulassa mutta mitään ongelmaa ei UP’n kanssa ollut kunhan vain muistaa poistaa operaattorilta ulkomaan data estot ennen tuloa ja ostaa ruotsin karttoja sekä vaihtaa asetuksista ruotsin karttapohjat käyttöön.

Kannattaa sopia tuomarin kanssa onko hänellä sirulukija  jotta koiran ja papereiden vastaavuus voidaan tarkistaa koeaamuna.

Ruotsin säännöt ruotsiksi löytyy  alla olevan linkin takaa Ruotsinkoesäännöt

Kotiin palatessa pitää heisimatolääkitys olla annettuna vuorokausi ennen rajanylitystä linkki Eviran sivuille.

Miten 1.päivä Hupin kanssa meni?

8.10.2014  oli Hupin startti päivä Tvärliden nimisessä paikassa skellefteon itäpuolella Byskejoen, joka on ruotisin ehkäpä 5 suosituin lohijoki, lähistöllä. Maasto oli kumpuilevaa komeaa osin karuakin ruotsalaismetsää.

Hupi aloitti haun hyvällä 3-4 km lenkillä kaikki näytti hyvältä, hirviä pitäisi olla kohtuu hyvin. Emää ja vasaa lähdettiin etsimään. Tuomari tunsi alueen joten ihan omien arvailujen varassa ei tarvinnut olla, ilmakin oli kohtuullinen reiluhko tuuli vain kertoi tulevasta säänmuutoksesta. Hupin pari kolme seuraavaa lenkkiä olivat pidempiä  ja ulottuvampia, lähdimme lopulta nappaamaan Hupin autoon jotta paikanvaihto onnistuisi, Koiruus oli jo 50 m päässä tieltä kun pysäytin auton ja menin avaamaan takaluukun ja kutsuin Hupia, samassa näin hirvien jalkojen vilistävän  pitkin tienvartta…kävi paha sana mielessä… 

Hupi painui perään. 3-4 km päästä 2 tiellä näimme porukan ja tuomari Anders meinasi että ei nämä kyllä tänään pysähdy, joten otimme Hupin kyytiin ja  Emä&vasa etsintä jatkui.  Haku oli yhtä hyvää  hetkessä 1km etäisyyttä ja sahailua mutta ei vaan, kunnes pellon taakse paikalleen ja ei haukkua? Soitettiin ja ei oikein mitään kuulunut joten oisko ”suolikasa”  menimme talonpihaan ja kutsuin Hupin pois ja sieltä tullaan luu suussa, jotain sentään löytyi. Matka jatkui ja vielä pari kertaa löysäsimme hakuun joka edelleen meni kuin unelma vaan löytö uupui. 

Viimeinen haku oli jo heikompaa joten totesimme että aika ja koira on loppu ja tällä kertaa saimme kokemuksia  kasaan. Huomenna vesisateessa ja tuulessa koitetaan Tiukun kykyä löytää ja haukkua ruottiksi.

2.Päivä ja Tiuku vuorossa

Aamulla arvelin ettei tästä enää ilma voi pahentua mutta väärässä olin. Yöllä satoi vaakasuunnassa ja aamulla puski julmetun sumun , kunnes taas tuuli yltyi, sadetta tuli vaan hiukan mutta +2 C ja räntää alkoi tulemaan.

Tiukun haku oli aamulla semmosta keskivertoa   300-500m päässäkäymistä. Olimme hetken olleet metsässä (Kokeessa lähdetään aina? Reppu selässä mettään eikä patsastella autolla)  niin  vilahti ohitsemme 50 m päästä lehmä ja pari ylivuotiasta.

Tiuku poimi hirvet noin 600 m päästä hakulenkiltään ja vaikka haukku alkoi 2 km päässä löytöpaikasta niin löytö oli ns. hiljainen löytö todettuna tutkalta. Tämähän on oikeesti se juttu miten se olikin suomessa löytömatka olisi ollut se 2.6 km ehkäpä yli koska Tiuku oli lenkillä josta oikaisi hirvien perään.

 Löytöhaukku valui  yli 1 km ja sitten napsahti seisontaan ja loppu olikin helppoa. 1. Karkko & AT  noin 115 min kohdalla ja haukussa olikin tappisarvi ! Sonninmullikka kiersi 200m pikkukarkoilla  kiimakuoppansa ympäristössä ja otti alkelen kerrallaan syöden. Lähimmillään oltiin jo noin 7 m päässä joten aika turpeessa maattiin. Erä meni hyvin  30 min uusintoja tuli  3kpl mutta mitään yhteistyö ja yhteydenottoyrityksiä ei tullut .

Lopuksi kun kaikki saatavat pisteet oli kasassa löin superrajun huutokarkon ja sonni läks mutta Tiuku ei silti ottanut yhteyttä vaan painui perään 4-5 km ,  jonkinmoisen ojan reunamilta palasi omia jälkiään takaisin ja sain koiran vislattua erän päälle 20 min  kyytiin. Tästä tottelevaisuudesta ei kuitenkaan mitään lisäpisteitä tullut vaan koiran olisi pitänyt keritä  ottaa yhteyttä ennen erän päättymistä.

No siinä päivä lyhykäisyydessään ja Tiukusta, jos jälkikokeen saa hyväksytysti suoritettua tulee myös SE KVA. Tietysti tulos pitää vahvistaa ruotsin koekollegiumin toimesta mutta ei pitäisi olla mahdollista tipua alle ykkösen?

Kulut

Ilmoittautumismaksu oli 130 SEK / koira = 260 SEK joka piti maksaa kun koira otettiin koejonoon odottamaan tuomarin nimeämistä. Ongelma oli miten maksaa kun ei ollutkaan IBAN tilinumeroa mutta maastonhaltija maksoi sen meidän puolesta eli hyvää kennel henkeä  täysin tuntemattomien kesken.

Tuomarimaksu oli noin 400 SEK+ kilometrikorvaukset  / pvä. Majoitus mökissä oli taas 700 SEK / yö Autolla ajoa XXX km  jne.  kuinka tarkkaan haluat harrastuksen laskea !

Summasummaarum Mitä  jäi käteen reissusta?

Tuomarointi tehtiin yhdellä tuomarilla ja mitään korttia ei pahemmin täytetä vaan katsellaan hakulenkkiä, ehkäpä johonkin paperillekin kirjataan vähän ylös päivän juttuja. Ainakin yksi hakulenkki pitäisi tehdä ennen löytöä, ekalenkin löytö leikkaa kovemmin vielä kuin Suomessa.  Muuten metsässä on aika sama fiilis kuin suomessa, toivotaan että koiraa onnistaisi ja kun ei ole ”kisa” niin ehkäpä rennompi meininki. Metsään mennään mieluummin kuin Suomessa jossa roksit jalassa katellaan kuinka koira hakee autolta, tykkäsin tyylistä vaikka Hupin kanssa varsinkin se on hiukan turhaa. Autoakin käytetään  eikä  koiran autossa olo aikaa lasketa hakuaikaan joten paikan vaihto onnistuu ihan hyvin. Ainakin  ekakokeessa hakua oli enemmän kuin se 4h koska koira kyllä haki mutta kun aika alkaa rajoittamaan tuloksen tekoa on parempi tunnustaa tosiasiat ja pistää koira häkkiin.

Makkaratulet tehtiin yhden pitkän hakulenkin aikana ja suomalainen makkara oli tuomarinkin mieleen, jolla on kontakteja Suomeen. Hänen  koirat  2*karhukoira, 1* suomen pystykorva ja yksi jämpti ovat kanssa hyviä ja komeita koiria joten juttua riitti. Tiukun tuomari taas oli Laikamiehiä  joskin hänellä oli aiemmin ollut jämptejäkin. Tuomarit myös puhui suomea vaikka puhuimmekin suurimmaksi osaksi ruotsia, sekaan suomea ja englantia mutta vähemmän käsimerkkejä :-)

Tulokset oli fifty-siksty  ja ehkäpä normaalia että Tiukun varmuus  hirven saamisessa haukkuun jo kokeneempana koirana oli se ratkaiseva tekijä tai sitten vaan sattumaa?  Hupi on kyllä haulta ja yhteistyöltään parempi mutta… tulokset ratkaisee. Reissu oli mukava ja kaikki tapaamani ihmiset olivat erittäin mukavia ja asiallisia koiraharrastajia.

Mukavaa olisi ollut jos olisi ollut vaikka ”varapäivä” jolloin olisi voinut  tässä tapauksessa Hupin pistää uusiksi metsään kokeeseen. Sitä ainakin kannattaa kysellä kun seuraavan kerran asiaan ryhtyy. Nämä kokemukset on kirjailtu parhaalla tahdolla ja mahdollisimman oikein , mikäli tahattomia virheitä on niin ilmotelelkaa niin koitetaan korjata.

Hirvikoirien treeniä, miksipä ei?

Monet keskustelevat  pitääkö koirien harjoitusta rajoittaa ja mitkä onkaan ne uhat sekä edut, tässäpä omia mielipiteitäni asian tiimoilta, toiset voi olla tietysti erimieltäkin mutta harjoitus on mielestäni pikemminkin koiranomistajan  jalostamisen velvollisuus ja kanssametsästäjien pitäsisi sitä "vaatia"

Miksi Hirvikoiran  harjoitus  on tärkeää ?

Koiran kannalta:

Koira oppii vain ja ainoastaan metsässä  hakemaan ja käsittelemään hirviä jolloin siltä voidaan jahdin eritilanteissa odottaa täyttä panosta. Esim. hirven käsittely kehittyy koiralla aina 5-6 vuoden ikäiseksi, jolloin koira on ”parhaimmillaan” Harjoittelu on parempi tehdä pienellä porukalla, jolloin oppimattomat/toimimattomat koirat eivät ”kuluta” jahtipäiviä jotka yleensä viikonloppuina. Harjoitus myös kuntouttaa koiran jahtiin joka varmistaa sen että koiralla voidaan metsästää useampinakin päivinä peräkkäin.  Harjoituksissa tulee koiran taidot ja puutteet ilmi jolloin koiranohjaaja osaa arvioida jahtitilanteessa miksi  koira käyttäytyy  kuten silloin tekee.

Koiran ohjaajan kannalta :

Opitaan koiran ominaisuudet ja toimintamallit, voidaan vahvistaa koiran haluttuja ominaisuuksia ja pyrkiä kitkemään ei toivottuja ominaisuuksia. Yhteistyön vahvistaminen esim. haukusta kutsuminen ja takaisin lähettäminen onnistuu yleensä vain harjoituksissa.  Saadaan hyvä käyttövarmuus  teknisiin apulaitteisiin, jotka usein päivittyvät vuosittain.

Metsästäjä kavereiden kannalta:

Jahdissa on hauskaa olla kun porukka tietää että koirat on kunnossa ja toimivat. Ei tule niitä mietteitä ”…täällä on turha olla kun ei mitään tapahdu kuitenkaan…”

Jos koirat saadaan koulutettua halutunlaisiksi ei ole koiran pyydystys odotteluita tai  iltasella ei ”joudu jäämään koiramiehelle kaveriksi pyytään koiraa kiinni ”. Mikäli koirilla sattuu olemaan väärät elukat voidaan jahtia kuitenkin pikaisesti jatkaa. Mikäli ampujalle sattuu se hiukan huonompi laukaus, hyvät koirat pelastavat  monen päivän.

Jahdin johtajan kannalta:

Toimivat ja kestävät koirat ovat avainasemassa jahdin onnistumisen takia ja varsinkin kun kaikki ei mene kuin strömsöössä, varsinkin haavakko tapauksissa tarvitaan varmoja treenattuja koiria joihin voidaan luottaa.

Uhkat :

-       Hirvet ajetaan pois; no hirvet palaavat asuinalueilleen yleensä ”illaksi kotiin” josta on useita kokemuksia kun hirvi on haukussa pidempään. Ja miten muuten se sama elukka useinkin löytyy samoilta alueita.

-       Metsässä on outoja ihmisiä autoilemassa ; muutoinkin siellä on marja ,sieni yms. ihmisiä joten koira treenaajat  ovat  ”meidän” asialla ja tekevät samalla aluevalvontaa.

-       Kateus, kateudelle ei voi mitään sitä on koira ja koirattomien kesken, Pikemminkin pitäisi jokaisen koiranomistajan olla velvoitettu seuran puolelta tekemään riittävä  koira treeni määrä jotta toisten aika ei menisin hukkaan. Asia verrattavissa  velvoitettuun ampumaharjoitteluun joka joissakin seuroissa on säädettynä.

Säännöt:

Yhteiset pelisäännöt olisi hyvä olla  esim. ilmoitus kun koiran kanssa mennään treenaamaan, 20.8-20.9 vapaa harjoittelu  20.9 eteenpäin  jahtia edeltävä pe ei koiratreeniä.

Jalostuspäivät, Koirien jalostuksen tärkein kokoontuminen

Tänävuonna päätimme lähteä ensimmäisenkerran Pystykorvien jalostuspäiville Kuopioon, jotka pidettiin jo perinteisesti Iso-Valkeisessa. Lauantain ohjelma oli monimuotoinen, sisältäen eri pystykorvarotujen yhteisiä sekä rotukohtaisia luentoja mm.

• jalostus työstä ja geeneistä
• Palautus ja ravinto juomista koirille
• Terveys (PEVISA) tutkimusten vaikutuksia  rodun hyvinvointiin
• Jalostusneuvojien  katsaus rodun nykytilaan
• Karhunhaukkusääntöjen uudistus.

Illan tummuessa jalostustyö hotellilla ja kaupungilla kuulopuheiden mukaan jatkuikin vilkkana

Näiden jälkeen  Sunnuntaina aamuna  oli vuorossa Jalostuspäivänäyttely, jota pidetään yhtenä jämtlanninpystykorvien  tärkeimmistä näyttelyista, joka tietysti ilmenee jo osallistuvien  koirien määrästä ( 115 kpl kaikkiaan)

Meidän koirista mukana oli Tiuku ja Hupi, molemmat pärjäsivät mainiosti  Tiuku ERI  VAK4 SA ja Hupi  ERI1 PN1 SERT VSP  ohessa linkki kokotuloksiin 

Oheisesta linkistä pääset myös kennelliiton tietokantaan, jossa  näyttelyn koko tulokset jämptien osalta Linkki

 Kuvassa  Oikealla Lameron Eetu ROP ja Vasemmalla Hupeliahon Hupi VSP   Kuva: Mika Pöyhönen

Syksyn ja talvettoman talven satoa !

Hurjan hieno syksy ja alku talvi on ollut, asettelin tavotteita omille koirille ja itsellenikin hiukan  aikaisemmassa kirjoituksessani http://jormahekkanen.blogspot.fi/2013/08/syksyn-viimeiset-nayttelyt-ehka.html nehän toteutuikin hyvin  ainoastaan Ruotsin kokeet jäi ensivuodelle.

Hupille  messari viikonlopulta  tulla tupsahti Pohjoismaiden Voittaja  2013, PMV-13 titteli  ja muutenkin loistavasti meni molemmilla koirilla näyttelyt, yhteensä 6*ERI, 4 SA eli ei voi valittaa. Kuva vähän vääristää, Hupi oli kyllä paremmassa iskussa   vaan tämä otettiin poislähtiessä viimeisenä päivänä.






Näyttely hommien loputtua  siirryttiin vahvasti koetoimintaan ja noin kuukaudenaikana(joulukuu)  9 starttia, joista saatiin 4 HIRV1 tulosta ja Hupille KVA anomus sisään, tosi hienoo sanon minä.
5 haku pistelillä ollutta koetta  oli kuitenkin hyvillä hakupisteillä ja kolmessa oli hirvet edessä semmosen 20-30km mutta ei saatu haukkua eikä pisteitä aikaiseksi kun hirvet vaan meni.

Pari ykköstulosta jäi vajaille erille, toinen koiran todennäköisesti saatua kyytiä hirviltä ja viimeisessä kokeessa 9-tien läheisyys lopulta aiheutti että kytkin koiran hirvenperästämenosta ettei sattuisi mitään haaveria.

Tiuku kävi piirinmestaruuskisassa mutta pelkät hakupisteet, vaikka siinäkin hirvi meni järveen mitä suurimmalla todennäköisyydellä, löydöllä oltaisiin oltu lohkonvalinnoissa :-)

Hirvijahdit meni vähän niin ja näin, säikyt hirvet aiheutti sen ettei hyviä seisontahaukkuja saatu eikä siten mitään hienoja kaatoja. Muutama hirvi meni seurannassa passiin ja osa jopa nurinkin vaan eipä tuommosia paljon lasketa. Molemmilla  koirilla Tiukulla ja Hupilla oli kuitenkin  hyviäkin haukkuja  joten taidot ei mihinkään olleet kadonneet.

Tyyne kävi aina sopivin välein metsässä harjoitttelemassa metsässä mutta mitään ihmeellistä ei saatu aikaiseksi jonkinmoista seuraamista kuitenkin vaan rohkeus ei  riittänyt ja  joulukuun alkupuolella tulikin jo 1.juoksu joka katkaisi harjoittelun

( Huom ! Tiina lähti Sulkavalle omaan kotiinsa ja on kotiutunut sinne  loistavasti)

Muista pennuista  ainakin pari on jo haukkunut  ihan kohtuulliset päräytykset ja muutamia hyvä seuraamisia joten innolla odottelemme ensisyksyä taas.

Pennut/ nuoret  hirvikoiran alut  pääsevät osaltaan keväällä kiertämään näyttelyitä eikä mielestäni pitäisi aivan surkeita tuloksia tulla vaikka sinisten lasienläpihän niitä omia kasvatteja katselee.

Hupi ja Tiuku  menevät Kuopion jalostuspäivä näyttelyyn mukaan, mekin menemme kuuntelemaan luentoja  ja sen semmoista.

Kunhan Hupi  huhtikuussa täyttää 2vuotta nin alamme yrittämään sitä "viimeistä sertiä"  jotta koirasta tulisi kaksoisvalio, saapas nähdä kauanko sitäkin pitää jahdata, toivottavasti ei nyt hirmu pitkään.

Siinäpäs lyhykäisyydessään kaikki tällä kertaa, koitetaan päivittää kuulumisia hiukan paremmin ja tiheemmin  tännekkin.

 Hyvää kevään odotusta kaikille !