lauantai 4. huhtikuuta 2015

Toinen pentue ja lisää oppia, kantapäänkin kautta

Olen kirjoitellut aiemmin käyttökoiran pennutuksesta  I,II , III  IV, V, VI eri kasvatuksen vaiheista Tiukun pentueen pohjalta.Alkujaan kirjoittelin jutut  lähinnä itselleni  muistilistaksi ja  hyvin se on toiminutkin.

Nyt on Hupin vuoro olla emona ja  pentue olikin suuri.
Alkujaan 14 pentua, joista 1 oli kuollut
syntyessään, toinen oli pieni ja ei kestänyt kuin 1vrk ja hiipui pois, kolmannella olikin sitten huulihalkio ja se hiipui parinpäivän kuluessa ja toimitettiin Helsinkiin  ruumiin avauksen ja tutkittavaksi  Hannes Lohen tutkimusryhmälle
pentukuolleisuus tutkintaan ja siihen mahdollisesti liityvien geeniperimien selvitykseen.

 Iso pentue  emän hoidettavana
Kasvatettavaksi jäi siten 8 Urosta ja 3 Narttua, joiden kanssa tietysti ruokinta on vaatinut hieman lisäponnisteluja kun Hupilla on vain 8 nisää, eli 6/5 ryhmissä vuoroteltiin aluksi imemisvuoroja, jolloin pennut kasvoivat tasaisemmin. Lisäruokintana annettiin emonmaidonvastiketta jota sai niin pennut kuin emäkin. Osa pennuista oppi tuttipullo  imetyksen helpommin kuin toiset, youtubessa on useita pentujen hätäruokintaa selventäviä videoita joista on hyvä kerätä oppia.

Muutoksia ruokintaan :
Edellisellä kerralla käytimme lisäruokintaan myös Bento Kronen vellijauhetta  joka on poistunut markkinoilta, vastaavaa vellijauhetta sain tehtyä jauhamalla pentunappuloita  tehosekoittimella (blender) jolloin  liotettu velli on sopivan hienoa eikä aiheuta pennuille syönti ongelmia. Viikon parin päästä voikin siirtyä ihan normaaliin  liotettuun pentunappulaan.

Muita ongelmia:
Lähestyessään 3vk ikää tuli yhdelle  pennuista jinkinmoinen silmätulehdus, johon saatiin reseptilääke ja tuntuu että se tehosi tosihyvin, 2vrk käytön alusta pennun silmä ei enää rähmi ja tuntuu että se on pian ihan OK








Oppia ikäkaikki:
Opetuksena jo nyt tästä toisesta pentueesta on tietysti se että varaudu  siihen että kaikki ei mene niinkuin toivotaan, kannattaa olla hyvät välit eläinlääkäriin ja muihin ammattilaisiin sekä luottaa siihen että luonnonvalinta on oikein eikä pidä turhaan alkaa liian heikkoja pentuja ylihoitamaan.

Tiedottaminen pennunvaraajille ja julkisuuteen:

Itse olen valinnut avoimen linjan tiedottamisessa, jos pennnuissa ,emossa tai ympäristötekijöissä on jotain joka jää mieltäni askarruttamaan  niin kerron sen julkisesti pennunvaraajille, jolloin heillä kaikilla on sama tieto käytettävissä. Samoin voin toivoa että erityyliset poikkeamat toimitettaisiin yllämainittuun Hannes Lohen tutkimusryhmän  tutkimus projekteihin , jolloin pitkässä juoksussa saattaa joku ongelma selvitä ja siihen voidaan reagoida asian vaatimalla tavalla eikä vain vaieta asiaa hiljaisuuteen.