Hupillekko pennnut ? Miksi pennuttaisin, riittääkö näytöt ?mistä uros ?

Olen  reilu vuosi sitten kirjoitellut aloitus jutun Käyttökoiran pennutus I jossa seurasin ja kirjoittelin Tiukun pennutuksen eri vaiheita. Taas on ollut samat mietinnät käsillä joskin päätös on osaltani ollut aika helppo. Jo viimevuonna tuli pentukiinnostus kyselyjä varsinkin  koetuomareilta, jotka näki Hupin metsässä. Haku ja tottelevaisuus sekä ulkomuoto on olleet Hupin "myyntivaltteja"

Hupin  puutteet

Mietintä on  tiukkaa ja Hupin tapauksessa eniten "päänvaivaa" on aiheuttanut;

•  Useat koekäynnit  ennen KVA ykkösten kertymistä. 

Tälle selitys on vain että hirvet ei pysähtyneet vaikka hirvet oli edessä no vaihtoehto on aina joko antaa koiran yrittää pysäyttämistä tai haetuttaa uutta. Koe käynnit oli tietysti 9 kpl noin 1 kk aikana joten ehkäpä hiukan liian tiuhaan mutta ainakin se paljastaa sen että koiran ominaisuudet kestävät kovankin käytön.

• Vajaat erät

Näitä on Hupilla kolme, joista yksi koiran omaehtoinen, jostain syystä kannuksen kokeessa koira poistui hirviltä eik palannut niille, silmäkulma oli  hiukan auki joten mysteerio oliko risu tökänny väistäessä hirven takaa ajamista kuitenkin toisille hirville koira oli menossa mutta koeerän aikana ei ehtinyt saavuttaa haukkuun. Kaksi muuta on ryhmänpäätös  vajaita eli 9-tien läheisyys viimevuoden viimeisessä kokeessa ja Piirinkisa-14 meni vaan niin päin persettä kaikkiaan että ohjaajalla loppu huumorintaju :-) ja lähdimme koepaikalle koira autossa.

Itselleni ylläolevat "selitykset" auttoivat päätöksen tekoon että astutus tehdään.

Uros valinta

Seuraavaksi olikin mietintä minkälaisella uroksella astutus suunniteltaisiin tehtäväksi. Oma perusvaatimus oli että nuori terve kaksoisvalio jolla olisi hyvät koeominaisuudet, mitään erikoisen "kuutamo" ominaisuuksia en halunnut hakea vaan haukkua/ seuraamista siihen asti kunnes kutsutaan pois. Tyyliin parinerän koira olisi ihan hyvä valinta. Pentuearvo suunnilleen samaa tasoa kuin nartulla  jne.

Valituksi tuli  FI KVA FI MVA NORRTROLLS DON JUAN "Tollo", jolla hirmu paljon haluttuja ominaisuuksia. Itsellä eniten mietitytti narttulinja,

•  Binnan taustat on  Ruotsista ja siten vähän arvoitus miksi koekäynnit uupuu narttulinjassa eikä periyttäminen koetulosten varjossa ole ollut veriäseisauttavaa vaan pikemminkin perustasoa.

" Tollon" emä on ylisitkeä kaksoisvalio sekä haukkuu myös karhua joten ainakin siellä toimivuutta on. Itsellä Karhu verisyys ei tässä  parissa ole ollut mitenkään tapetilla.

Lopputulema

Oma jalostus tietämys on kuitenkin niin alussa että en ala liikaa uhkakuvia etsimään hyvistä koirista vaan mennään positiivisellä asenteella, kyllä koirien sukutaulut ovat sitä luokkaa että metsästys ja koe "rasitteet" ovat laajasti mukana joten uskaltaisin itsekkin ottaa pennun tästä yhdistelmästä !
Koirien kuvausta ja tarkempia tietoja löytyy Kokalmuksen kennelin sivulta

Verijälkilamppu ja vedenpitävätsukat

Tänään poikkesin häijään urheilutarvikkeessa kun satuin saamaan vuosi sitten ostokortin. Kiitos siitä vielä kerran yhteisluvan porukalle !

Ajattelin että pitää käyttää kortti metsästystä sivuaviin hankintoihin joten  ostoslistalla oli ;
- 308 paukkuja
- Haulikon fosforijyvä
- Pyypilli, koitan käyttää  sitä haukultakutsumiseen
- Thermos termari 1l 
- Verijälkilamppu, primos mini bloodhunter plus ( 59 €)
- Vedenpitävät sukat seal skin  (50€)

Monesti olen tosiaan miettinyt  tuota verijälkilamppua, toimisikohan se ja nyt se sitten on.  Toivottavasti ei tarvita mutta kyllähän niitä pimeitä keikkoja tulee kuitenkin, varsinkin peurakyttis on semmonen että voisi uskotella  hyvänkin osuman jälkeen  hyppäävän 30-100 m ja monest lumettomassa maassa. Joskus voi myös hirvi hommissa tulla tarvetta  vähän veritippoja nähdä vaikka siihen hommaan on kyllä koirat parempia nokkineen.

Veden pitävät sukat taas on ollut jo idea asteella ajatuksissa 10+ vuotta  esim metsä/kala reissulla veteen tipahtamisen jälkeen monesti saappaat on aika kosteet ja muovipussikaan ei aina toimi , joten repussa nuo varasukkina voivat toimiakkin, samoin kuin  MEINDL vaelluskengät alkoivat vuotamaan niin voi olla vedenpitävänä sisäkalvona  toimiva juttu ?  Suunnistajathan  näitä käyttävät joten siellä voi olla jollakulla  oikeesti kokemustakin .




Katsotaan nyt  ja kerrotaan sitten kun on otettu kokeeseen miten nuo vehkeet toimivat ja onko mitään ideaa ostaa moisia härpäkkeitä!

Molemmat ostokset on olleet hyvät , vedenpitävätsukat varsinkin erittäin hyvät voin kyllä suositella, kestävyyttä en ole vielä testannut kun ovat ehjät noin 20 käyttökerran jälkeen.

Hirvijahti muuttuikin villisikajahdiksi Ranuan Portimojärvellä 14.10.2014

 

Lähdimme poikani Heikin kanssa hirvimetsälle ja kaverimme Ossi aikoi tulla mukaan passiin. Teimme tiukan suunnitelman että motitamme hirvet ja  kellistämme siitä sopivan.

Heikki lähti Kokalmuksen Tyynen kanssa eteläiseltä osuudelta  passimieheen matkaa jäi noin 2 km,  Jorma ja Hupeliahon Tiuku  starttasivat taas passimiehestä noin 2 km pohjoiseen. Naureskelimme että passiketjun välistä ne ei ainakaan pysty menemään kun on vain yksi mies passissa mutta kuinka väärässä olisimme voineetkaan olla!  

Alku meni suunnitellusti, Heikki ja Tyyne etenivät Tyyne pikku hakulenkkiä tehden  muutaman kerran vähän kauemmas intoutuen. Tiukulla taas oli  hyvä hakupäivä ja Tiuku lähti kartoittamaan pohjoisen suuntaa ollen hetkessä yli 1.5 km päässä josta jatkoi etenemistä ja hakua. Jorma odotteli auton lähistöllä mitä tapahtuman tulisi. 

Samassa puhelin soi ja Ossi kysyy ” ..saako villisian  ampua…” vastasin hänelle  naurahtaen ” .. kuulaa kylkeen vaan ”, oletin vääräleuan jekuttavan  lämpimikseen. Samassa puhelimen kautta kuului laukauksen ääni ja  hetken kuluttua laukauksen kajo kuului myös ilman välityksellä. 

Villisikakoira Tyyne :-)

Ajattelin, mennäänpäs katsomaan mimmoinen hirvi siellä oikein onkaan nurin. Saavuin Ossin auton luo ja lähdin katselemaan aseen kanssa missä päin saalis on ja tarvitaanko jotain toimenpiteitä. Löysin miehen jäljet jotka seurasivat sorkkaeläimen jälkiä josta tippui pikku veritippoja. Ihmettelin ”mitä hittoa nyt on sattunut oikeasti ? ”  Jatkoin matkaa ja saavutin Ossin  hakkuuaukion reunassa noin 400m päässä ampumapaikalta. Kertasimme tilanteen ja totesin, villisika on todella vaarallinen  varsinkin haavoittuneena, nyt täytyy saada koira tähän.

Tiuku olisi paras omista koiristani tähän tehtävään mutta sitä ei nyt  tuolta pohjoisen hakulenkiltä tähän saada, koitetaan Tyynen kanssa selvittää tilanne.

Kutsuin Tyyneä pillillä joka oli parhaillaan 1 km päässä Heikin kanssa ja koirahan sen kuuli ja lähti tulemaan kuin rasvattusalama  vauhtien ollessa 20-25 km /h  hetkessä Tyyne olikin paikalla ja lähti verijäljelle innokkaasti. 

Tyyne  heti kaadolla

Varovasti jatkoimme  jälkien ja koiran perässä ja yhtäkkiä Tyyne palasikin 200m päästä takaisin ja lähti uudelleen etenemään. Paluu kohdassa olikin makuu jossa oli verijälkiä ja vahva villisian tuoksu, Tyyne jatkoi eteenpäin ja noin 70 m päässä kajahti varovainen haukku !

Ossin kanssa  sovimme että etenen edellä koska aseeni on tehokkaampi ja sopivampi  kyseiseen tilanteeseen. Haukun avulla paikansin haukun kohteen tiheässä kuusipuskassa jossa paikansin karjun korvat, kiikaroin  eläintä miten päin ja missä tilassa sika on  niin samassa karju säntäsi pakoon ja pääsin kuusien välistä ampumaan,  Osuma!

Hampaat  olikin mukavat

Karju tipahti maahan ja alkoi heilumaan ja hampaita naristaen huitomaan hurjasti kuusta joka oli edessä, tähtäsin heiluvaan päähän ja … ohi, prkl.. uusilaukaus ja  pään heilunta lakkasi samalla karju putosi niskalaukauksen saattamana kuusen juurelle.

Saalis on nurin ja  tilanne raukesi, panokset pois ja onnittelut toisillemme ja ihmettely alkoi  mistä tämä tähän tuli ja miten koko tilanne menikään.

Onnellinen kolmikko saalin kanssa

Heikki saapui paikalle  samoin kuin Tiukukin tuli katsomaan saalista. Suolistimme  sian suojakäsineet käsissä mahdollisten trikiini yms tautien varalta. Heikki haki autolta köydet jolla vetasimme saaliin tienvarteen.

Jorma ,sika ja Ossi

Saavuimme Ossin kotiin ja nyljimme saaliin, ensimmäinen laukaus oli jäänyt alas ja taakse osuen  alakeuhkoon muttei ollut heti kuolettava osuma. Siitähän sitten alkoikin media myllytys josta Ossi  ampujana sai suurimman osan ja me Tyynen ja Heikin kanssa olimme viimeistelyjoukoissa ja varmistimme hyvän saaliin talteen saamisen  ja minimoimme sialle aiheutuneen kärsimyksen.  

Tiukukin pääsi  kaadolle !

Tyyne vaikka onkin kokematon koira jahdissa toimi hyvin  ja varovaisesti todella vaarallisen kaverin kanssa. Karjuhan oli  jo kuusipuskassa ollessaan kiertänyt omien jälkiensä viereen noin 7m päähän josta johti poluntapainen selvä ”hyökkäysura” kohti mahdollista perässä tulevaa saalistajaa kohti, joten jos Ossi olisi itsekseen ehtinyt jäljestää taimikkoon saakka olisi karju todellakin saattanut mennä yksinäisen  passimiehen jalkojen välistä!

Hupi Ja Tiuku Ruotsin hirvikokeessa, osaavatko pirkanmaalaiset koirat haukkua ruotsiksi ?

Miten kokeeseen pääsee?

Kokeeseen pitää ilmoittautua alueelliselle hirvikoira järjestölle esim.Västerbotteniin   Linkki  jo heinäkuunlopun / Elokuun alun paikkeilla, toivottavaa olisi  jos olisi koemaasto mutta ulkomaalaiselle koiralle se ei ole välttämätön. Ilmoittautumismaksu pitää maksaa jotta jonoon edes pääsee. Koiran rekkarista pitää lähettää kopio koevalvojalle samoin kuin esim SHHJ’n todistus että olet suomalaisen hirvikoira järjestön jäsen. (sen sain SHHJ'n sihteriltä )

Sitten odotellaan että koe tuomari nimetään ja aletaan sopimaan koska kannattaisi kokeeseen tulla, nyt suositellaan Joulu-tammikuuta. Nyt parhaillaan on kiima vielä menossa ja hirvet joko seisoo tai ei.

Sitten kun on sovittu koepäivä paikalle ilmaannutaan sovitusti ja mukana on Tuomari ja mahdollisesti maasto opas, meillä ei opasta ollut  koska tuomari tunsi aluetta riittävästi.

Tutkat, puhelimet sekä paperit ja luvat

UP ja Garmin oli koiralla kaulassa mutta mitään ongelmaa ei UP’n kanssa ollut kunhan vain muistaa poistaa operaattorilta ulkomaan data estot ennen tuloa ja ostaa ruotsin karttoja sekä vaihtaa asetuksista ruotsin karttapohjat käyttöön.

Kannattaa sopia tuomarin kanssa onko hänellä sirulukija  jotta koiran ja papereiden vastaavuus voidaan tarkistaa koeaamuna.

Ruotsin säännöt ruotsiksi löytyy  alla olevan linkin takaa Ruotsinkoesäännöt

Kotiin palatessa pitää heisimatolääkitys olla annettuna vuorokausi ennen rajanylitystä linkki Eviran sivuille.

Miten 1.päivä Hupin kanssa meni?

8.10.2014  oli Hupin startti päivä Tvärliden nimisessä paikassa skellefteon itäpuolella Byskejoen, joka on ruotisin ehkäpä 5 suosituin lohijoki, lähistöllä. Maasto oli kumpuilevaa komeaa osin karuakin ruotsalaismetsää.

Hupi aloitti haun hyvällä 3-4 km lenkillä kaikki näytti hyvältä, hirviä pitäisi olla kohtuu hyvin. Emää ja vasaa lähdettiin etsimään. Tuomari tunsi alueen joten ihan omien arvailujen varassa ei tarvinnut olla, ilmakin oli kohtuullinen reiluhko tuuli vain kertoi tulevasta säänmuutoksesta. Hupin pari kolme seuraavaa lenkkiä olivat pidempiä  ja ulottuvampia, lähdimme lopulta nappaamaan Hupin autoon jotta paikanvaihto onnistuisi, Koiruus oli jo 50 m päässä tieltä kun pysäytin auton ja menin avaamaan takaluukun ja kutsuin Hupia, samassa näin hirvien jalkojen vilistävän  pitkin tienvartta…kävi paha sana mielessä… 

Hupi painui perään. 3-4 km päästä 2 tiellä näimme porukan ja tuomari Anders meinasi että ei nämä kyllä tänään pysähdy, joten otimme Hupin kyytiin ja  Emä&vasa etsintä jatkui.  Haku oli yhtä hyvää  hetkessä 1km etäisyyttä ja sahailua mutta ei vaan, kunnes pellon taakse paikalleen ja ei haukkua? Soitettiin ja ei oikein mitään kuulunut joten oisko ”suolikasa”  menimme talonpihaan ja kutsuin Hupin pois ja sieltä tullaan luu suussa, jotain sentään löytyi. Matka jatkui ja vielä pari kertaa löysäsimme hakuun joka edelleen meni kuin unelma vaan löytö uupui. 

Viimeinen haku oli jo heikompaa joten totesimme että aika ja koira on loppu ja tällä kertaa saimme kokemuksia  kasaan. Huomenna vesisateessa ja tuulessa koitetaan Tiukun kykyä löytää ja haukkua ruottiksi.

2.Päivä ja Tiuku vuorossa

Aamulla arvelin ettei tästä enää ilma voi pahentua mutta väärässä olin. Yöllä satoi vaakasuunnassa ja aamulla puski julmetun sumun , kunnes taas tuuli yltyi, sadetta tuli vaan hiukan mutta +2 C ja räntää alkoi tulemaan.

Tiukun haku oli aamulla semmosta keskivertoa   300-500m päässäkäymistä. Olimme hetken olleet metsässä (Kokeessa lähdetään aina? Reppu selässä mettään eikä patsastella autolla)  niin  vilahti ohitsemme 50 m päästä lehmä ja pari ylivuotiasta.

Tiuku poimi hirvet noin 600 m päästä hakulenkiltään ja vaikka haukku alkoi 2 km päässä löytöpaikasta niin löytö oli ns. hiljainen löytö todettuna tutkalta. Tämähän on oikeesti se juttu miten se olikin suomessa löytömatka olisi ollut se 2.6 km ehkäpä yli koska Tiuku oli lenkillä josta oikaisi hirvien perään.

 Löytöhaukku valui  yli 1 km ja sitten napsahti seisontaan ja loppu olikin helppoa. 1. Karkko & AT  noin 115 min kohdalla ja haukussa olikin tappisarvi ! Sonninmullikka kiersi 200m pikkukarkoilla  kiimakuoppansa ympäristössä ja otti alkelen kerrallaan syöden. Lähimmillään oltiin jo noin 7 m päässä joten aika turpeessa maattiin. Erä meni hyvin  30 min uusintoja tuli  3kpl mutta mitään yhteistyö ja yhteydenottoyrityksiä ei tullut .

Lopuksi kun kaikki saatavat pisteet oli kasassa löin superrajun huutokarkon ja sonni läks mutta Tiuku ei silti ottanut yhteyttä vaan painui perään 4-5 km ,  jonkinmoisen ojan reunamilta palasi omia jälkiään takaisin ja sain koiran vislattua erän päälle 20 min  kyytiin. Tästä tottelevaisuudesta ei kuitenkaan mitään lisäpisteitä tullut vaan koiran olisi pitänyt keritä  ottaa yhteyttä ennen erän päättymistä.

No siinä päivä lyhykäisyydessään ja Tiukusta, jos jälkikokeen saa hyväksytysti suoritettua tulee myös SE KVA. Tietysti tulos pitää vahvistaa ruotsin koekollegiumin toimesta mutta ei pitäisi olla mahdollista tipua alle ykkösen?

Kulut

Ilmoittautumismaksu oli 130 SEK / koira = 260 SEK joka piti maksaa kun koira otettiin koejonoon odottamaan tuomarin nimeämistä. Ongelma oli miten maksaa kun ei ollutkaan IBAN tilinumeroa mutta maastonhaltija maksoi sen meidän puolesta eli hyvää kennel henkeä  täysin tuntemattomien kesken.

Tuomarimaksu oli noin 400 SEK+ kilometrikorvaukset  / pvä. Majoitus mökissä oli taas 700 SEK / yö Autolla ajoa XXX km  jne.  kuinka tarkkaan haluat harrastuksen laskea !

Summasummaarum Mitä  jäi käteen reissusta?

Tuomarointi tehtiin yhdellä tuomarilla ja mitään korttia ei pahemmin täytetä vaan katsellaan hakulenkkiä, ehkäpä johonkin paperillekin kirjataan vähän ylös päivän juttuja. Ainakin yksi hakulenkki pitäisi tehdä ennen löytöä, ekalenkin löytö leikkaa kovemmin vielä kuin Suomessa.  Muuten metsässä on aika sama fiilis kuin suomessa, toivotaan että koiraa onnistaisi ja kun ei ole ”kisa” niin ehkäpä rennompi meininki. Metsään mennään mieluummin kuin Suomessa jossa roksit jalassa katellaan kuinka koira hakee autolta, tykkäsin tyylistä vaikka Hupin kanssa varsinkin se on hiukan turhaa. Autoakin käytetään  eikä  koiran autossa olo aikaa lasketa hakuaikaan joten paikan vaihto onnistuu ihan hyvin. Ainakin  ekakokeessa hakua oli enemmän kuin se 4h koska koira kyllä haki mutta kun aika alkaa rajoittamaan tuloksen tekoa on parempi tunnustaa tosiasiat ja pistää koira häkkiin.

Makkaratulet tehtiin yhden pitkän hakulenkin aikana ja suomalainen makkara oli tuomarinkin mieleen, jolla on kontakteja Suomeen. Hänen  koirat  2*karhukoira, 1* suomen pystykorva ja yksi jämpti ovat kanssa hyviä ja komeita koiria joten juttua riitti. Tiukun tuomari taas oli Laikamiehiä  joskin hänellä oli aiemmin ollut jämptejäkin. Tuomarit myös puhui suomea vaikka puhuimmekin suurimmaksi osaksi ruotsia, sekaan suomea ja englantia mutta vähemmän käsimerkkejä :-)

Tulokset oli fifty-siksty  ja ehkäpä normaalia että Tiukun varmuus  hirven saamisessa haukkuun jo kokeneempana koirana oli se ratkaiseva tekijä tai sitten vaan sattumaa?  Hupi on kyllä haulta ja yhteistyöltään parempi mutta… tulokset ratkaisee. Reissu oli mukava ja kaikki tapaamani ihmiset olivat erittäin mukavia ja asiallisia koiraharrastajia.

Mukavaa olisi ollut jos olisi ollut vaikka ”varapäivä” jolloin olisi voinut  tässä tapauksessa Hupin pistää uusiksi metsään kokeeseen. Sitä ainakin kannattaa kysellä kun seuraavan kerran asiaan ryhtyy. Nämä kokemukset on kirjailtu parhaalla tahdolla ja mahdollisimman oikein , mikäli tahattomia virheitä on niin ilmotelelkaa niin koitetaan korjata.