Hupi Ja Tiuku Ruotsin hirvikokeessa, osaavatko pirkanmaalaiset koirat haukkua ruotsiksi ?

Miten kokeeseen pääsee?

Kokeeseen pitää ilmoittautua alueelliselle hirvikoira järjestölle esim.Västerbotteniin   Linkki  jo heinäkuunlopun / Elokuun alun paikkeilla, toivottavaa olisi  jos olisi koemaasto mutta ulkomaalaiselle koiralle se ei ole välttämätön. Ilmoittautumismaksu pitää maksaa jotta jonoon edes pääsee. Koiran rekkarista pitää lähettää kopio koevalvojalle samoin kuin esim SHHJ’n todistus että olet suomalaisen hirvikoira järjestön jäsen. (sen sain SHHJ'n sihteriltä )

Sitten odotellaan että koe tuomari nimetään ja aletaan sopimaan koska kannattaisi kokeeseen tulla, nyt suositellaan Joulu-tammikuuta. Nyt parhaillaan on kiima vielä menossa ja hirvet joko seisoo tai ei.

Sitten kun on sovittu koepäivä paikalle ilmaannutaan sovitusti ja mukana on Tuomari ja mahdollisesti maasto opas, meillä ei opasta ollut  koska tuomari tunsi aluetta riittävästi.

Tutkat, puhelimet sekä paperit ja luvat

UP ja Garmin oli koiralla kaulassa mutta mitään ongelmaa ei UP’n kanssa ollut kunhan vain muistaa poistaa operaattorilta ulkomaan data estot ennen tuloa ja ostaa ruotsin karttoja sekä vaihtaa asetuksista ruotsin karttapohjat käyttöön.

Kannattaa sopia tuomarin kanssa onko hänellä sirulukija  jotta koiran ja papereiden vastaavuus voidaan tarkistaa koeaamuna.

Ruotsin säännöt ruotsiksi löytyy  alla olevan linkin takaa Ruotsinkoesäännöt

Kotiin palatessa pitää heisimatolääkitys olla annettuna vuorokausi ennen rajanylitystä linkki Eviran sivuille.

Miten 1.päivä Hupin kanssa meni?

8.10.2014  oli Hupin startti päivä Tvärliden nimisessä paikassa skellefteon itäpuolella Byskejoen, joka on ruotisin ehkäpä 5 suosituin lohijoki, lähistöllä. Maasto oli kumpuilevaa komeaa osin karuakin ruotsalaismetsää.

Hupi aloitti haun hyvällä 3-4 km lenkillä kaikki näytti hyvältä, hirviä pitäisi olla kohtuu hyvin. Emää ja vasaa lähdettiin etsimään. Tuomari tunsi alueen joten ihan omien arvailujen varassa ei tarvinnut olla, ilmakin oli kohtuullinen reiluhko tuuli vain kertoi tulevasta säänmuutoksesta. Hupin pari kolme seuraavaa lenkkiä olivat pidempiä  ja ulottuvampia, lähdimme lopulta nappaamaan Hupin autoon jotta paikanvaihto onnistuisi, Koiruus oli jo 50 m päässä tieltä kun pysäytin auton ja menin avaamaan takaluukun ja kutsuin Hupia, samassa näin hirvien jalkojen vilistävän  pitkin tienvartta…kävi paha sana mielessä… 

Hupi painui perään. 3-4 km päästä 2 tiellä näimme porukan ja tuomari Anders meinasi että ei nämä kyllä tänään pysähdy, joten otimme Hupin kyytiin ja  Emä&vasa etsintä jatkui.  Haku oli yhtä hyvää  hetkessä 1km etäisyyttä ja sahailua mutta ei vaan, kunnes pellon taakse paikalleen ja ei haukkua? Soitettiin ja ei oikein mitään kuulunut joten oisko ”suolikasa”  menimme talonpihaan ja kutsuin Hupin pois ja sieltä tullaan luu suussa, jotain sentään löytyi. Matka jatkui ja vielä pari kertaa löysäsimme hakuun joka edelleen meni kuin unelma vaan löytö uupui. 

Viimeinen haku oli jo heikompaa joten totesimme että aika ja koira on loppu ja tällä kertaa saimme kokemuksia  kasaan. Huomenna vesisateessa ja tuulessa koitetaan Tiukun kykyä löytää ja haukkua ruottiksi.

2.Päivä ja Tiuku vuorossa

Aamulla arvelin ettei tästä enää ilma voi pahentua mutta väärässä olin. Yöllä satoi vaakasuunnassa ja aamulla puski julmetun sumun , kunnes taas tuuli yltyi, sadetta tuli vaan hiukan mutta +2 C ja räntää alkoi tulemaan.

Tiukun haku oli aamulla semmosta keskivertoa   300-500m päässäkäymistä. Olimme hetken olleet metsässä (Kokeessa lähdetään aina? Reppu selässä mettään eikä patsastella autolla)  niin  vilahti ohitsemme 50 m päästä lehmä ja pari ylivuotiasta.

Tiuku poimi hirvet noin 600 m päästä hakulenkiltään ja vaikka haukku alkoi 2 km päässä löytöpaikasta niin löytö oli ns. hiljainen löytö todettuna tutkalta. Tämähän on oikeesti se juttu miten se olikin suomessa löytömatka olisi ollut se 2.6 km ehkäpä yli koska Tiuku oli lenkillä josta oikaisi hirvien perään.

 Löytöhaukku valui  yli 1 km ja sitten napsahti seisontaan ja loppu olikin helppoa. 1. Karkko & AT  noin 115 min kohdalla ja haukussa olikin tappisarvi ! Sonninmullikka kiersi 200m pikkukarkoilla  kiimakuoppansa ympäristössä ja otti alkelen kerrallaan syöden. Lähimmillään oltiin jo noin 7 m päässä joten aika turpeessa maattiin. Erä meni hyvin  30 min uusintoja tuli  3kpl mutta mitään yhteistyö ja yhteydenottoyrityksiä ei tullut .

Lopuksi kun kaikki saatavat pisteet oli kasassa löin superrajun huutokarkon ja sonni läks mutta Tiuku ei silti ottanut yhteyttä vaan painui perään 4-5 km ,  jonkinmoisen ojan reunamilta palasi omia jälkiään takaisin ja sain koiran vislattua erän päälle 20 min  kyytiin. Tästä tottelevaisuudesta ei kuitenkaan mitään lisäpisteitä tullut vaan koiran olisi pitänyt keritä  ottaa yhteyttä ennen erän päättymistä.

No siinä päivä lyhykäisyydessään ja Tiukusta, jos jälkikokeen saa hyväksytysti suoritettua tulee myös SE KVA. Tietysti tulos pitää vahvistaa ruotsin koekollegiumin toimesta mutta ei pitäisi olla mahdollista tipua alle ykkösen?

Kulut

Ilmoittautumismaksu oli 130 SEK / koira = 260 SEK joka piti maksaa kun koira otettiin koejonoon odottamaan tuomarin nimeämistä. Ongelma oli miten maksaa kun ei ollutkaan IBAN tilinumeroa mutta maastonhaltija maksoi sen meidän puolesta eli hyvää kennel henkeä  täysin tuntemattomien kesken.

Tuomarimaksu oli noin 400 SEK+ kilometrikorvaukset  / pvä. Majoitus mökissä oli taas 700 SEK / yö Autolla ajoa XXX km  jne.  kuinka tarkkaan haluat harrastuksen laskea !

Summasummaarum Mitä  jäi käteen reissusta?

Tuomarointi tehtiin yhdellä tuomarilla ja mitään korttia ei pahemmin täytetä vaan katsellaan hakulenkkiä, ehkäpä johonkin paperillekin kirjataan vähän ylös päivän juttuja. Ainakin yksi hakulenkki pitäisi tehdä ennen löytöä, ekalenkin löytö leikkaa kovemmin vielä kuin Suomessa.  Muuten metsässä on aika sama fiilis kuin suomessa, toivotaan että koiraa onnistaisi ja kun ei ole ”kisa” niin ehkäpä rennompi meininki. Metsään mennään mieluummin kuin Suomessa jossa roksit jalassa katellaan kuinka koira hakee autolta, tykkäsin tyylistä vaikka Hupin kanssa varsinkin se on hiukan turhaa. Autoakin käytetään  eikä  koiran autossa olo aikaa lasketa hakuaikaan joten paikan vaihto onnistuu ihan hyvin. Ainakin  ekakokeessa hakua oli enemmän kuin se 4h koska koira kyllä haki mutta kun aika alkaa rajoittamaan tuloksen tekoa on parempi tunnustaa tosiasiat ja pistää koira häkkiin.

Makkaratulet tehtiin yhden pitkän hakulenkin aikana ja suomalainen makkara oli tuomarinkin mieleen, jolla on kontakteja Suomeen. Hänen  koirat  2*karhukoira, 1* suomen pystykorva ja yksi jämpti ovat kanssa hyviä ja komeita koiria joten juttua riitti. Tiukun tuomari taas oli Laikamiehiä  joskin hänellä oli aiemmin ollut jämptejäkin. Tuomarit myös puhui suomea vaikka puhuimmekin suurimmaksi osaksi ruotsia, sekaan suomea ja englantia mutta vähemmän käsimerkkejä :-)

Tulokset oli fifty-siksty  ja ehkäpä normaalia että Tiukun varmuus  hirven saamisessa haukkuun jo kokeneempana koirana oli se ratkaiseva tekijä tai sitten vaan sattumaa?  Hupi on kyllä haulta ja yhteistyöltään parempi mutta… tulokset ratkaisee. Reissu oli mukava ja kaikki tapaamani ihmiset olivat erittäin mukavia ja asiallisia koiraharrastajia.

Mukavaa olisi ollut jos olisi ollut vaikka ”varapäivä” jolloin olisi voinut  tässä tapauksessa Hupin pistää uusiksi metsään kokeeseen. Sitä ainakin kannattaa kysellä kun seuraavan kerran asiaan ryhtyy. Nämä kokemukset on kirjailtu parhaalla tahdolla ja mahdollisimman oikein , mikäli tahattomia virheitä on niin ilmotelelkaa niin koitetaan korjata.