maanantai 20. toukokuuta 2013

Käyttökoiran pennutus osa II, pennut 1vk

Aivan mahtavaa!

Pennut ovat nyt noin 1vk ikäisiä ja jokaisella on ominaispiirteet  ja tunnistusmerkit, joista pennut voi erottaa. Pentujen luonteen piirteissäkin  havaitsee eroja, yksi   rutisee kokoajan  oli sitten tissillä tai  nukkuu, toinen syö (ja kasvaa) melkein kokoajan toiset nukkuu yksin  toiset ryhmässä jne mutta kaikki näyttävät onnellisilta.





Synnytys meni hienosti, tässä vähän  kuvausta  tilanteesta. 12.5 Tiuku alkoi olemaan hieman levottomampi ja ensimmäiset pesänteko hommat alkoivat puoliltaöin, käytiin mylläämässä meidän sänkyä ja yläkertaa sekä vähän pentulaatikkoakin. Yö meni kuitenkin nukkuessa ja 13.5  puolenpäivän aikoihin  alkoi sitten oikeatilanne kehittyä, sikiövesi lurahti  ja ensimmäinen pentu syntyi 13.02. Pennut syntyi tosi nopsaan verrattuna muiden kokemuksiin , 16.46 olikin koko  9 pennun katras kasassa. Emä söi kaikki jälkeiset eikä tarvinnut apuja sikiökalvojen tai napanuoran katkaisussa joten  10 + suoritus ensikertalaiselta.

Muilla kasvattajilla  pentueen tekeminen on saattanut kestää 12 tuntiakin. Emällä ei  vuotoa ole esiintynyt juurikaan, kuitenkin se on aika yleista jopa  parinviikon ajan synnytyksestä.


Emä hoiti hyvin synnytyksen, ensimmäistä pentua Tiuku vähän ihmetteli  mutta seuraavat menikin jo rutiinilla. Pennut tietysti synnytettiin lattialle pehmusteelle nurkkaan, vasta kun pennut oli kasassa niin siirryttiin pentulaatikon huomaan.






Samalla kun pennut syntyivät, ne punnittiin katsottiin sukupuoli ja tunnistusmerkit kirjailtiin ylös jotta pentuja jatkossakin voidaan mitata erehtymättä. Pentujen tunnistukseen on hyvä käyttää yksilöityjä tunnisteita esim.  sukupuoli,väri, varpaat/tassun värit ja esim  rintapään valkeat merkit. Ne tunnistamalla  pystytään hyvin erottamaan pennut toisistaan, eikä kynsilakkaa yms tarvita. Pentupanta herättää ristiriitaisia tunteita, joku pentu on meinannut hirttyä yms  ja muutenkin sen aika on vasta 5 vk ja eteenpäin. Pennun valitsijoille pannoista on etunsa jotta kukin pentu on helpompi erottaa toisistaaneli kannattaa harkita plussat ja miikat  mutta liikaa ei pidä pelätä.

Jatkossa  pennut on punnittu kerran päivässä ja  tiedot siirretty exeliin, jossa on helppo laskea erivertailua.

Emän ruokinta on ehkäpä tärkein juttu, koska siitä että maitoa tulee tisseistä on kaikki kiinni. Mitä paremmin emällä on energiatasot ja nesteet kunnossa sitä varmemmin pennut kasvaa ja kaikille riittää maitoa, jolloin peinoerotkin pysyvät pienempinä.

Meillä emän ruokinta on sisältänyt
  • Emon maidon vastiketta  1-2rkl, 1 litraan sekoitettuna ; 3-4 l  vuorokaudessa
  • Keitettyä kalaa, pentu ja energia nappuloita sekä jauhelihaa sekoitettuna  niin paljon kun emä syö ; 2-3 kg  vuorokaudessa
  • Piimää, jugurttia ja muita herkkuja  makupaloina
Emän ruokinta on tehty "tyrkytttämällä" eli kun pennut ovat imemässä tarjotaan juoma ja ruoka makuulla olevalle  emälle eteen , emähän ei mielellään poistu pentujen hoidosta.

Lenkitystä(kävely)  tehdään 2-3 kertaa päivässä ja aamuisin  pentujen nukkuessa  ruuan päälle hiukan pidempi reissu  johon voi liittyä 1/2 h oleskelua omassa tarhassaankin. Tiuku ainakin ilmaisee itse 15 min jälkeen haukkumalla että sisään takas pitää päästä pentuja hoitamaan ja syömään.

Pentulaatikon  kuivike paperit kannattaa vaihtaa 1-2 kertaa päivässä jne  Meillä sattui hauska sattuma  kun kaveri toi omalta pennutukseltaan ylijääneitä sanomalehtiä  meille niin Tiuku oli niistä ihan ihmeissään haki talosta pentuja  ja lopulta pisti paperit ihan pieneksi silpuksi, kait  niihin oli tarttunut  vieraan pentueen haju ja se jotenkin ressasi?

Kaikkiaan ekaviikon kokemus on ettei kannata turhaa ressata kyllä emä hoitaa pennut ja jos emä voi hyvin niin pennut menee etenpäin mainiosti. Painokehitys  on paras  pentujen tarkkailu tapa joten siihen kannattaa panostaa. Ei ole ihme että ihmiset koukuttuvat pennutuksiinkin.

perjantai 10. toukokuuta 2013

Käyttökoiran pennutus osa I

Mahtava oppimiskokemus on myös omistajille koiran pennutus ja siihen valmistautuminen.
Parhaillaan Tiuku on noin 60 pv kantavana , synnytyksen pitäisi  normaalitapauksessa tapahtua  noin 63 vuorokauden kuluttua hedelmöittymisestä. alla pari kuvaa miltä  meidän hento neito nyt näyttää!




Koiran astutusta edeltävät pohdinnat ovat,
  • Onko minulla sellainen koira joka kannattaa astuttaa, sehän riippuu käyttö,ulkomuoto,terveys ja luonne ominaisuuksista ainakin.
  • Onko sinulla mahdollisesti jo varauksia pennuista, se helpottaa aina tilannetta.
  • Rokotukset; onhan kunnossa?
  • Pystynkö huolehtimaan  emästä ja  pennuista ( raha, aika  jne) , jospa ne kaikki eivät  löydäkkään heti kotia tulee jotain ennalta arvaamatonta ongelmaa--> rahanmenoa!
  • Miksi haluaisit pennuttaa?
  • Oletko valmis uhraamaan aikaasi pentujen hyvinvoinnin, omistajien etsimiseen , jne jne...
  • Millaisella uroksella  koirasi pitäisi astuttaa, saatko semmosen uroksen  sovittua, matkat  yms pystytkö irtaantumaan silloin kun juoksu  ja  "oikeat hetket on "? Mieti varauros jos jotain sattuukin
S
 Sitten kun olet päässyt  astutukseenja kaikki menee ok  voit huohahtaa hetkeksi ja kohta se homma jatkuu ja jatkuu...

  • madotus , x- kertaa kaikille koirillesi ennen astutusta , 40 pv kantavuuden aikaaan , pennut 3 kertaa...
  • Valmistaudu hyvissäajoin  lue netistä esim http://www.kelpokoira.fi/artikkelit/137-pennuttaminen.html ja vastaavia  ohjeita, kaikkea ei tarvi itse keksiä !
  • Virittele pennutuspaikka kuntoon, ohessa meidän  lasikuistilla oleva pentulaatikko.
  • Koira kyllä yleensä paikkaa niitä erheitä mitä et itse tiedä!
  • Koko prosessi on  aika nopea tempoinen,  2+2 kk astutuksesta  joten aika pelastaa tässäkin eli ei kannata liikaa kauhistella asiaa.
  • Odottavan aika on pitkä!





Lisää kokemuksia kunhan pennut putkahtavat maailmaan ja  näemme millainen härdelli saadaan aikaan! Alla niitä aiheita mistä koitan pistää asioita ylös ja kirjailla tänne jatko-osiin
  • Synnytys
  • Ruokinnat, pentujen kasvu
  • Sirutus,rekisteröinti, eläinlääkärin tarkistus
  • Omistajien hankinta/valinta
  • Luovutus
  • Pentujen jälkiseuranta ja keskustelut pennun ostajien kanssa pentujen kehityksestä

perjantai 5. huhtikuuta 2013

Tiuku mamma

Kohta on kuukausi takana  Tiukun astutuksesta.

Tiuku on nauttinut olemuksestaan ja osaa kyllä olla aivan loistava mamma.  Välillä ollaan kopissa ja kopin katolla.


Kyllä sisällä loikominen kuitenkin on aivan sitä ominta. Saapas nyt nähdä miten pentuja onnistuu tulemaan ja toivottavasti kaikki menee hyvin eteenpäin. ainakin tähän asti on kaikki  soljunut leppeästi.








Siiinä mamma kuulumiset , jatkoa seuraa kunhan mahan pyöristyy!

Hupi ja sen veli Ruovedellä





Hupin näyttelyurahan alkoi SHHJ'n päänäyttelyssä hienolla tuloksella ja siitä vakuuttuneina mentiin Ruovedelle 1.4. kisaamaan. Samaan kisaan tuli myös Hupin kasvattaja  kahdella koiralla  Hupin veli Rocca ja vanhempi KVA/Karh1 uros Remu Tulos kisasta oli aivan uskomaton  Rocca Rotunsa Paras(ROP) ja Hupi Vastakkaisen Sukupuolen Paras (VSP). Remu puolestaan oli 2.paras uros ja sai vara sertin, joita sillä on aivan riittämiin jo.


  Illalla piti kyllä VSP'n kunniaksi ottaa vähän VSOP'tä :-)


keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Koirajalostusta

Taas on kevät askeleen pidemmällä ja koirien näyttely ja astutuskausi  on käynnistynyt  kovan jahtikauden jälkeen. Vaasan SHHJ'n vuosikokous oli 9.3.2013

Tiukun puolesta saimme pokata  kaksoisvalio kunniakirjan , jonka saa mikäli narttu saavuttaa kaksoisvalion arvon  alle 5-vuotiaana. Kuva päivitetty nyt siinä on  molempien omistajien nimet :-)








Hupi puolestaan aloitti päänäyttelyssä 10.3 oman näyttelyuransa ja ei huonosti tyttö startannutkaan , JUN1 ERI SA  eli loistava tulos jatkoa seuraa... 1.4 Ruovedellä taas yritetään.










Heti  11.3 lähdettiin  Tiukun kanssa  astutusreissulle  Pudasjärvelle Astutus suoritettiin  Onnivaaran Kapulla, joten ei pitäisi pentujen olla huonoista sukulinjoita. Kennelin kotisivuilla  astutus/pentue tietoja, joten sinne sitten linkin kautta katselemaan. Pentuvarauksia otetaan vielä!

Pennuista ja emän tilanteen seuraamista dokumentoidaan  sekä blogiin että kotisivuile joten kannattaa kattoa molempia. Tietysti facebooksivuilla myös informoidaan viimeisimmät kuulumiset.

Mahtavaa Kevään riemua kaikille  iloitkaa siitä mitä teillä on ja tavoitelkaa sitä mitä tahdotte !

maanantai 4. helmikuuta 2013

Talviverkkojen uittaminen uittolaudalla

Talviverkkokalastus on aliarvostettua, kokeminen  tarvitsee tehdä 3-7 päivän välein. Kokuväli riippuu miten kala liikkuu ja mitä kalaa pyydetään. Kala  ja verkot säilyvät puhtaina  talvivedessä  joten verkkojen kanssa ei erikseen tarvitse puljata. Itse kalastelen längelmäveden vesistössä  pääsaaliskala on Kuha

Tarvikkeet olen pääsääntöisesti hankkinut Tampereen  Nippon verkolta, samalla  sain hyvät alkuohjeetkin miten verkkojen  sijoittelu ja virittely kannattaa tehdä. Alku investointiin tarvitaan.
  • Kalastusluvat :-)
  • Verkot ; (55-100 mm  korkeus 3-5 m  riippuen vesistöstä ja oletetun kalaston koosta riippuen. Aloituksena voisi olla hyvä 55 mm  3m korkee  verkko.)
  •  Kaira; 4" riittää hyvin 
  • Jääsaha;koku ja lasku avannon tekoon 
  • Rautalanka koukku; jäänalla olevan narun "nappaamiseen reijästä" 
  • Uppoavaa narua 
  • muttereita , pikahakoja ; verkkojen  kiinnittämiseen jne .
  • Finnfoamipala; avannon peittämiseen jotku käyttää myös  jääkaapin ovia 
  • Risuja ja keppejä ; avantojen merkkaamiseen  

Idea näkyy oheisesta videosta.
http://yle.fi/uutiset/talviverkkokalastus_on_jaamassa_ukkojen_ja_pappojen_touhuksi/6423156


Sitten se vinkki.

Kun uittolautaan  laitetaan  kaksi narua kiinni ja vilkkuvalo lautaan  niin toisen avannon tekoon riittää kaira, lautaa ei tarvitse kuin vetää takaisin "kokuavannolle "jolloin, riippuen verkko määrästä  voi säästää 2-4 isomman avannon teon. Kätevää eikö? ja "laiskan miehen " hommaakin kun voi säästää hikeänsä.

Vilkkuvalo ja jatkonaru uittolaudan päässä
 Viereisessä kuvassa on  vilkkuvalo, joka näkyy jäänläpi mingirip pussissa. Mitä hämärämpi keli ni
in sen paremmin se näkyy, joten ei kannata pelätä hämärää. Samoin laudan "rahina" kuuluu paremmin tyynessä kelissä.

Oikealla uusin viritelmä valosta, vedenpitävä otsalamppu kiinnitettynä uittolautaan  loistaa kuin aurinko, varsinkin hämärässä mutta näkyy myös valoisalla.



Sininen naru on "jatkonaru, laudan ja  vetonarujen välissä. Jatkonaru toimii niin jotta jäänalta koukatessa  saa pikahaat tulemaan jään yläpuolelle ja silloin ei käsiä tarvi kastella. Valkoinen uppoava naru jossa naula painona helpottaa koukkaamista eikä välttämätön mutta ... eipä haittaakaan ole.
 Tässä näkyy vetonarut(2 kpl punaisia), kannattaa merkitä kummalla vedetään  lautatakaisin ja kumpi on verkon vetonaru.Varsinkin jos toinen naru on kelalla:-) ettei turhaan irroita väärää.
 Jousi, joka liikuttaa lautaa eteenpäin on erittäin olennainen osa uittolautaa ja mikäli se tipahtaa  varajousta ei yleensä ole mukana. Näin kävi minullekkin  joten kehittelin varmuussysteemiä.

Oheisessa kuvassa näkyy punainen naru joka  on sidottu  jousen alareunaan ja pujotettu  laudan läpi  kiinnitys reijästä.
Laudan yläpuolella  naru on kiinnitetty prikkaan, joka ei sovi menemään reijästä läpi. Mikäli  oheinen mutteri löystyy ja jousi tipahtaa irti, jää jousi roikkumaan narun varaan!  Vielä kun paino muttereina käyttää  myös saman kokoisia kuin oheinen jousen kiristys mutteri on,  kalustosta löytyy korjaus kamat jopa jäällä ollessa eikä ongelmat ole ylitsepääsemättömiä.






Verkon sijainnit kannattaa merkitä GPS tietoina johonkin puhelimessa olevaan paikannusohjelmaan , itse käytän Ultrapoint ohjelma, oheinen linkki vie maasto ohjelmaan joka on maksuton ! Tällähetkellä vin siinä on pieni puute kun syvyyskäyrät puuttuvat väylävesiltä. Toivottavasti sekin korjaantuu pikaisesti.

Tässäpä kaikki tältä kertaa ja vielä  linkki pieneen kalauutiseen länkyn vesistössä.

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Kokalmuksen kennelin sivut päivittyneet

Useamman tuumaustauon jälkeen sain aikaiseksi aloittaa kotisivujen päivityksen.
 Hiukan niiden ulkoasu vielä tökkii mielestäni mutta paremmat kuin aikaisemmat, joissa ei ollut kuin osoite. Katsellaan ja kuunnellaan josko palautetta tulee niin muokataan  ja lisäillään kuvia  nehän aina kertovat enemmän kuin monet sanat.

Kokalmuksen Kennel kotisivut